Ensimmäinen sairaalareissu koettu

Perjantaina oltiin molemmat Eetun kanssa töissä ja heti työpäivän jälkeen pakattiin kamppeet, siivottiin ja saatiin Eetun kavereilta kyyti uuteen kämppään. Siellä heitettiin vaan kamat huoneeseen ja lähdettiin keilaamaan!

Keilapaikka oli ihan järkyttävän iso ja siellä oli mahdollisuus pelata myös megazonea, syödä, juoda, pelata biljardia, oli myös jokin kiipeilypaikka ja paljon muuta. Tahdon ehdottomasti mennä myös uudestaan!

Meitä oli siis minä, Eetu, Eetun kaks kaveria ja toisen niistä tyttöystävä.

Mä menin keilauksen jälkeen kiltisti nukkumaan koska mulla oli lauantai aamulla töitä. Lauantaina töiden jälkeen vasta purin kiireesti kaikki tavarat ja olin sopinut lähteväni parin suomalaisen tytön kanssa yksille. Löydettiin siis toisemme facebookista ja sovittiin että nähtäis ihan suomalaisten kesken. Meidän seuraan liittyi myös yksi suomalainen pariskunta ja oli tosi kiva vaihtaa kokemuksia suomesta ja ausseista! Myöhemmin Eetu tuli myös kaverinsa ja kaverinkaverien kanssa ja meitä olikin aika iso porukka lopulta koossa :) 

Tämän kyseisen illan aikana mulla särki jalkaa ihan älyttömästi! Se turposi ihan järkyttäväksi ja siinä oli märkivä haava. Kävelystä ei tullut mitään ja polttava kipu kiiri kokoajan ylöspäin jalkaa. Yön nukuin jalka koholla ja menin kuitenkin aamulla ontuen töihin ja jalka turpoili ulos kengästä. Tiesin että mun on pakko päästä sairaalaan ja heti työpäivän jälkeen saatiin kyyti päivystykseen. Siellä tutki 3 lääkäriä ja pari hoitajaa ja ketään ei tiennyt mikä mulla on. He sanoi että normaalissa tilanteessa he heittäis antibiootit kouraan ja lähettäis kotiin, mutta koska mulla on reuma ja paljon historiaa sen kanssa, niin he ei uskaltanut lähettää mua kotiin. Toi jälki ja tulehdus on niin lähellä nilkkaniveltä että ei hyvä juttu. Halusi pitää mut yön siellä sairaalassa mutta saatiin sovittua että pääsen kotiin ja tulen sitten aamulla takaisin. Otettiin verikokeita ja sain antibioottia suoraan suoneen.

Olin tänään maanantaina tietysti pois töistä ja menin heti aamulla takaisin sairaalaan. Turvotus on vähän laskenut ja jalka näyttää paremmalta jo. Sain antibioottireseptin ja jos tilanne pahenee niin menen takaisin sairaalaan.

Se täytyy kyllä sanoa että sain ihan älyttömän hyvää hoitoa! Oon saanut tosi huonoa hoitoa elämän aikana ja myös tosi hyvää ja tää ylsi ihan sinne top 3 joukkoon. Päivystyksestä pääsi etenemään tosi nopeasti, lääkärit oli ihan TODELLA mukavia. Otti kaikki asiat huomioon ja eivät vähätellyt mun kertomuksia tai mun ajatuksia ja toiveita. Kokoajan tseikkaili mua ja varmisteli että kaikki on hyvin. Ihan täydet pisteet kyllä! Ja tässä parasta on se, että Suomella ja Australialla on terveydenhuolto sopimus jolla Suomen kansalaiset saa samalla tavalla ilmaista hoitoa Ausseissa ja päinvastoin. Heti kun saavuttiin aikoinaan Brisbaneen hankittiin paikallinen kela-kortti jolla hommat luonnistuu ja sitä vilauttaen hoitui nämä hoidot! Eli isot kiitokset Royal hospital Darwinille (y) Nyt mä vaan lepäilen tota jalkaa ja toivotaan että kaikki menee säikähdyksellä ohi. Edelleenkään en tiedä onko mua purrut joku, tullut haava mikä on tulehtunut vai mikä tää juttu on mutta pääasia että menee ohi. 

Tässä on huvittavaa se, että aina kun olen reissussa joudun sairaalaan tai ainakin saan aina jonkun taudin tai jälkitaudin Suomeen palatessa. Ja siis jokaikiseltä reissulta AINA. Nyt meni yllättävän kauan ennen ensimmäistä sairaalareissua :D

Pikapäivitys

Tänään on viimeinen ilta kun ollaan täällä nykyisessä kaverin kämpässä. Huomenna perjantaina muutetaan vihdoin vähän pysyvämpään kotiin! Vuokrattiin huone yhden tyypin asunnosta ja saadaan asua siellä aikalailla niin kauan kuin halutaan eli varmaan ainakin syyskuuhun asti! Se tyyppi ketä siellä asuu on tosi paljon poissa ja muissa kaupungeissa töissä eli kuulemma aika rauhassa saadaan olla :) Kämppä on tosi hieno, on isoa parveketta ja uima-allasta ja suloinen koira ja se on myös just mun työpaikan ja keskustan välissä eli lyhyt matka molempiin! Aloin muuten tekemään töitä 6 päivää viikossa eli tällä hetkellä ei paljoa muuta elämää ole. Tänään multa myös kysyttiin jos haluaisin tehdä tarjoilijan vuoroja kyseisessä paikassa; NO TODELLAKIN. Myös Eetu sai vihdoin töitä ja alkaa tekemään 5 päivää viikossa. Alkaa siis ihan kunnon arki ja elämä pikkuhiljaa ja vihdoin oma pysyvämpi koti. Tämä oli vähän tämmöinen kuulumisien ja uutisten päivitys ettei porukat siellä toisella puolella ruutua ihan huolestu :) 

21st birthday

Mä sain sunnuntaina illalla jonkun ruokamyrkytyksen ja olinkin tosi kipee koko yön ja maanantain. Olinkin jo ihan paniikissa että toivottavasti menee tiistaihin mennessä ohi sillä...

...täytin eilen tiistaina 21 vuotta! Päivä alkoi sillä, että Eetu toi mulle skumppaa, mansikoita, nutellaa ja croissantin sänkyyn :) Eetu oli ostanut itselleen kinkkucroissantin ja mulle voicroissantin. No tietysti se kinkkuversio päätyi mun lautaselle ja äkkiä tehtiin vaihto. Haukkasin mun vaihdettua croissanttia ja sieltäkin paljastui kinkkutäyte. Noh Eetu sai kaksi kinkkucroissanttia ja mä pärjäsin hyvin mansikoilla ja nutellalla :D 

Niinkuin kuvasta näkyy, sormi ehti käydä nutella purkissa ennen kuvan ottoa..... Paranin ruokamyrkytyksestä vielä maanantai-iltana eli tiistaina olin ihan terve :) 

Kunnon aamupalan jälkeen lähdin hierontaan jonka siis sain Eetulta lahjaksi. Tuli niin tarpeeseen tiskauspäivien jälkeen! En edes tiennyt että kämmenen ja sormien lihakset voi olla noin jumissa. Pienenkokoinen aasialaisnainen hyppäs oikeen mun päälle istumaan ja tuli semmonen kokovartalohieronta varpaista päänahkaan ja kasvoihin. Voimaa oli kun pienessä kylässä! 

Hieronnan jälkeen lähdettiin lounaalle ja kahveille waterfronttiin.

Illalla työkaveri tuli käymään lasillisella meidän luona ja sen jälkeen hän heitti meidät uudestaan waterfronttiin illalliselle. (Illallisravintola oli mulle yllätys) Eetu vei mut Chow nimiseen aasialaiseen ruokapaikkaan. Aika riski veto viedä mut paikkaan, jossa ei tarjota ollenkaan jälkiruokia !!??  Päästiin paikalle vasta lähemmäs klo 22.

Ruoka oli hyvää ja täyttävää. Paikan drinkkilista oli todella mielenkiintoinen ja olisin halunnut maistaa jotain, mutta paikka menikin jo kiinni joten suunnattiin kotiin nukkumaan.

Kotoa tuli myös lahjoja (taisiis kuvat lahjoista). Äidiltä muumitauluja, veljeltä muumimuki ja isäpuolelta ja velipuolilta muumimuki. Ai mitenniin muumifriikki !?

Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Lähes 4 kuukautta oltu reissussa. 3 osavaltiota ja 3 kaupunkia nähty. Monta epätoivon hetkeä ja stressifinniä. Mitä on jäänyt käteen ja mitä olen huomannut itsestäni? Tässä vähän syvällisempää pohdintaa aiheesta.

1. Hetkessä eläminen

Mä olen aina ollut tosi kauhea stressaaja ja etukäteen suunnittelija. Listoja on väännetty ostoslistasta "mitä pakkaan mukaan" - listoihin. Saan ihan kaikesta tehtyä listoja! Ja mun on pakko aina tietää mitä tuleman pitää. Mulla on aina tullut hirveä ahdistus tietämättömyydestä! Tässä vois ajatella että mitä hittoa mä sitten oon tänne lähtenyt!? Mitään kehitystä ja kasvamista ei tapahdu oman mukavuusalueen sisällä. Onnistumiset ja eteenpäin pääseminen tapahtuu vasta, kun uskaltaa astua sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun tarpeeksi monta kertaa menee tekemään jotain juttua sinne ulkopuolelle, se alkaa kohta kuulua mukavuusalueeseen ja se ei ole itselle enää niin iso ärsyke. Se on nimeltään kehitys. Täällä ollaan eletty päivä tai maksimissaan viikko kerrallaan tietämättä koska seuraavaksi tulee rahaa tilille tai missä seuraavaksi nukutaan. Jos olisin tässä matkassa yksin, en kyllä tietäisi miten päin olisin. Jos rehellisiä ollaan, olisin varmaan ensimmäisen stressihetken jälkeen lentänyt tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Onneksi Eetu on ehkä rennoin ja lungein tyyppi kenet oon tavannut (niin hyvässä kun pahassa...) siinä missä mä stressaan 4vkoa etukäteen kämpän puuttumista Eetu rauhottelee ja sanoo että eihän tässä ole vielä edes kiire! Melkein kaikki meidän reissun onnenpotkut on tapahtunut ihan viimisillä hetkillä stressin ollessa käsinkosketeltavissa. Voitte vaan kuvitella mitä se on tehnyt mulle ja mun aivoille! Mutta tästä on ehkä jäänyt semmonen "kyllä kaikki järjestyy" - juttu päälle, enkä ainakaan stressaa enää 4 viikkoa etukäteen!

2. Minimalistisuus

Suomessa sorruin tosi helposti heräteostoksiin. Mulla oli ihan hyvä palkka töistä ja totuin nopeasti siihen elintasoon. Vaikka palkkaa tuli, niin monesti siitä ei kuitenkaan riittänyt ihan hirveesti säästöön. Ostin vaatteita, elektroniikkaa, sisustusjuttuja, kosmetiikkaa ja varmaan eniten meni ruokaan. Muutamia kertoja kotona mietin että miks ostin tän, hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Muttakun se oli hieno ja mulla oli varaa siihen! Kun alettiin myydä meidän omaisuutta, päätin tehdä muutoksen kertaheitolla. En halua joskus 10 vuoden päästä olla se tyyppi, jolla on autotalli täynnä laatikoita, joista ei vaan osaa luopua. Pistinkin siis pois lähes kaiken! Yli kaks jätesäkkiä vaatteita myin ja varmaan saman verran meni hyväntekeväisyyteen. Pidin vaan ne vaatteet, joita käytän oikeasti usein. Sama homma tavaran kanssa. Myyntiin meni kaikki tilpehööri ja sähköisku-vatsalihaslaitteet ja muut joita en oston jälkeen varmaan kertaakaan käyttänyt. 

Reissuun pakatessa luin jutun, jossa käskettiin laittaa rinkkaan tulevat kamat sängylle. Sen jälkeen karsia pois puolet. Ja sen jälkeenkin vielä puolet ja pakata vaan se 1/4 alkukamoista. En todellakaan pystynyt siihen :D Mukaan lähti siis ihan sikana kamaa joita olin ihan varma tarvitsevani! Kuitenkin jo viikon Sydneilyn jälkeen lähetin paketin ylijäämävaatteita äidille. Nyt tuntuu että voisin tehdä ihan saman! Ainakin 8 vaatetta on semmosia, että voisi laittaa pois. Mulla on vakkarina muutama paita, shortsit ja hame joita tulee käytettyä lähes joka päivä. Joo kyllähän se välillä kyllästyttää laittaa aina ne samat vaatteet, mutta jos niillä kerran pärjään niin miksi ei! Vähemmän on aina vähemmän (kannettavaa rinkassa..) Uskon että Suomeen palatessa tää on yks asia mikä jää käytäntöön. Vähän sama myös kaiken ostamisen kanssa. Kun sitä rahaa ei ole, niin on pakko karsia kaikesta. Leikkasin hiukset itse, ostin ihan hirveen ruostekasa-pyörän, suunnittelen kauppaostokset ja syömiset etukäteen (okei en aina, edelleenkin se ruoka on mulla suurin rahareikä!) En osta mitään kosmetiikkaa tai muutakaan koska en täällä niitä tarvi. 

3. Kiitollisuus

Okei, mä olen aina osannut olla kiitollinen siitä mitä mulla on ja mitä oon saanut elämältä, ei siinä mitään. Mutta jotenkin täällä ollessa osaa olla VIELÄ enemmän kiitollinen kaikesta hyvästä ja nähdä ne asioiden positiiviset puolet. Vaikka olis tosi huono päivä ja ärsyttäis ja sattuis ja ihan mitä vaan, löytää aina ne onnellisuuden hippuset jostain!

4. Ennakkoluulottomuus

Suomessa jos olis netissä ilmotus että etsitään kämppäkavereita, maksaisin mitä vaan että saisin mielummin asua yksin kuin jonkun tuntemattoman kanssa! Täällä taas on ihan normaalia hankkia iso kämppä, josta vuokraa huoneita tuntemattomille tyypeille. Ja täällä ollessa se tuntuukin ihan normaalilta! Tässä just selailen nettiä ja etsiskelen potentiaalisia kämppävaihtoehtoja jatkoksi.. Mutta kyllä Suomessa se oma kämppä kuitenkin voittaa :D Mä en ole myöskään koskaan ollut mikään heittäytyjä. Päinvastoin, tykkään tutusta ja turvallisesta. Eetu taas on seikkailija ja muistan edellisellä reissulla kun haluttiin lähteä yksille. Mä aattelin ihan vaan mennä hotellista ulos ja ottaa ekan vastaantulevan kuppilan. Eetu oli siinä vaiheessa jo puhelin kädessä etsi kaikkein parhaiten suosituksia saaneen paikan joka oli ihan toisella puolella kaupunkia ja sinne oli sitten pakko päästä. Varmaan tunti meni matkaan ja sekoiluun ja eksymiseen ja neuvojen kyselyyn ja lopulta perille pääsyyn. Ja se oli ehdottomasti ihan sairaan upea paikka ja kokemus! Tää sama juttu on tapahtunut varmaan 100 kertaa ja joka ikinen kerta yksin ollessa olisin vaan mennyt siihen tuttuun/lähellä olevaan paikkaan. Oon tosi huono lähtemään kotoa mihinkään! 

5. Kompromissit

Joo okei, kyllähän niitä ihan normaalisti tuli Suomessakin tehtyä mutta täällä vielä enemmän. En tietenkään voi saada kaikkea mitä haluan eikä kaikki aina miellytä mutta meitä on tässä kaks tyyppiä matkustamassa yhdessä. Ihan kaikki tehdään yhdessä, ollaan neljän seinän sisällä yhdessä, käydään asioilla yhdessä jne. Ainoot hetket kun ollaan erossa on futistreenit ja kuntosali. Ja nyt kun mulla on töitä niin se. Kyllä me ollaan molemmat myönnetty että vähän alkaa tää paita-peppu juttu kyrpiä välillä mutta siis yllättävän hyvin ollaan tää aika vedetty :D Ihan hyvä että ollaan löydetty vähän omia juttuja mitä voi tehdä ihan yksinkin välillä. Mutta just ne kompromissit, välillä mennään johonkin mitä mä haluan tosi paljon ja taas vastapainoksi toisinpäin ja meillä se on toiminut tosi hyvin! Suomessa oli kavereita ja näin, niin oli helppoa vaan lähteä sinne omaan mielenkiinnonkohteeseen jonkun kanssa ketä se myös kiinnosti, mutta täällä lähdetään seuraksi koska tuskin yksin tulis lähdettyä. Voin muuten sanoa että tämmönen kahdestaan reissaaminen on aikamoinen koettelemus, mutta tässä sen näkee selviääkö oikeasti yhdessä vai alkaako rakoilla. Meillä ainakin on mennyt tosi hyvin yhteen enkä kyllä vaihtais matkakumppania mistään hinnasta<3

Darwin CBD

Nyt on au pair työt ohi ja muutettu Darwinin keskustaan. Meillä kävi ihan älytön tuuri kun Eetun kaverilla on kämppä täällä ja hän lähti kolmeksi viikoksi matkoille eli päästiin tänne! Toki voidaan olla täällä vaan se kolme viikkoa mutta on se parempi kun ei mitään! 

Viiminen lauttamatka Wagait Beachilta. Heippahei!

Parastahan tässä kämpässä on se, että tää on kattohuoneisto 26. kerroksessa ihan keskustassa :D ja itse kämppä on ihan mieletön!!

Vihdoin on oma kunnollinen keittiö. Ja se fakta että vihdoin asutaan yksin! Tammikuusta asti ollaan asuttu muiden ihmisten kanssa ja jaettu kaikki tilat jne. Nyt saadaan olla ihan lungisti yksin!

Ja nää näkymät. Voi vitsi että tähän ei kyllästy!

Meillä on myös uima-allas ja kuntosali vapaassa käytössä. Ihan kuin lomalla olis!

Oon niin innoissaan kun voi vihdoin kokata kunnon keittiössä kunnon ruokaa. Nam! Niissä paikoissa kun ollaan majottauduttu on kyllä ollut ihme käsityksiä ruuasta ja ruokailusta. Ihanaa kun vihdoin pääsee itse päättämään mitä ja milloin syödään.

Mä olen painanut viikonloppuisin työtä tiskarina yhdessä kiireisessä kahvila/lounaspaikassa. Ihan hirveetä duunia mutta hyvä palkka ja se palkka on nyt se jolla elän eli tiskaan 8h putkeen ilman sekunninkaan taukoa kauheessa nestehukassa kädet verellä (ihan oikeesti, sitä haavojen määrää!) ainakin niin kauan että löydän jotain muuta. Mutta työkokemus ja työ tämäkin vaikka ei sitä kyllä enempää pystyisi kuin se pari päivää viikossa.

Suomalainen vappu

Täällä Australiassakin vietetään vappua, eli maydayta. Meidän host perhe ei edes tiedä miksi sitä juhlitaan täällä, tai mitä vappu täällä edustaa eikä mitään perinteitäkään ole joten päätettiin pitää Suomi-vappu! Selitin mitä vappu suomessa tarkoittaa ja mitä kaikkea yleensä vappuna tehdään. Host äitihän on siis puoliksi Suomalainen vaikka ei suomea osaakkaan. Hänen isänsä on muuttanut 2-vuotiaana Australiaan, eli mitään vahvaa Suomalaisuutta ei ole havaittavissa :D Hänen kylään tullut ystävänsä on myös samaan tapaan puoliksi Suomalainen ilman kielitaitoa. Molemmat muistaa mitä suomalaisia juttuja mummu on leiponut kotona ja meidän host äiti tekikin mummunsa ohjeella pullaa ja karjalanpiirakoita. Toisen puolisuomalaisen kotona joululeivonnaiset oli se tuttu juttu. Niin hauska jutella leivonnaisista suomalaisilla nimillä, ne kun ovat ainoa asia mitä nämä tyypit osaa suomeksi! 

Aamulla oli pullataikina kohoamassa ja käytin siitä puolet munkkien paistoon.

Paistoin viime vuonna ekaa kertaa munkkeja ja ne meni ihan plörinäksi. Vähän jännitti nyt "suurelle yleisölle" paistaa, mutta hyvinhän se meni!

Eetu hoiti sokeroinnin!

Myös sima oli lopulta tarjoilukunnossa. 7 päivää sen kanssa taistelin mutta hyvää tuli lopulta!

Kaikenkaikkiaan meillä oli siis karjalanpiirakoita ja munavoita, pullia, munkkeja ja simaa. Hyvin saatiin ruokittua 6 aikuista ja kahdeksan lasta. Lopuksi maisteltiin vähän salmiakkia :) Hyvää oli ja kaikki tykkäsivät kaikesta! Vain serpentiinit ja vappupallot puuttui.