Nyt tulee henkilökohtainen tutkimusmatka muhun itseeni. Verrataan siis tilannetta siihen, kun vielä olin Suomessa vs. tämä päivä Australiassa, välissä 1 vuosi ja n. 15 päivää.
02/2016
Ensimmäisenä hyvin ajankohtainen ja itselleni tärkeä aihe eli terveys. Ne ketkä minut tuntee, tietää että mähän en tervettä päivää näe. Terveys oli yksi isoimmista syistä miksi tämä reissu meinasi jäädä tekemättä. Olen yksilö, joka saa jokaisen flunssan jokaisesta kierteestä. Ja ihan ilmankin kierrettä.. Paranen hitaasti ja olen todella altis tulehduksille perussairauteni vuoksi. Sairastan reumaa johon olen saanut lääkitystä vuodesta 2008. Kerran kokeiltiin olla ilman ja hyvinhän se meni jonkun aikaa..kunnes sainkin lääkkeet vahvempana takaisin. Lääkäri loi suurta epäuskoa mun suunnitelmiin ja aloin melkein itsekin uskoa etten pärjäisi Australiassa. Kotosuomessa tilanne oli tosi huono. Syksyt ja talvet meni suurimmaksi osaksi sängyssä ja sohvalla kipujen takia ja ihan normaalien työpäivien jälkeen olin aivan rikki ja ilman säännöllistä fysioterapiaa ei kestänyt olla kovin kauaa. Välillä oli niin kipeä että suihkussa ja vaatteiden vaihdossa tarvi apukättä.
10/2016
Tein silti päätöksen jättää kaikki lääkitykset Suomeen. Halusin ja toivoin niin kovaa pärjääväni ilman! Ja tässä sitä ollaan, yli vuosi myöhemmin ilman minkäänlaisia piikkejä ja pillereitä. En sano, että olen nyt kokenut ihmeparantumisen, en ole. Sairaus on edelleen jokapäiväistä elämää, mutta se on ERITTÄIN paljon lievempi ja pärjään sen kanssa erittäin fyysisessä työssä. Olen sairastanut pari hassua ja lievää flunssaa ja voittanut niistä jokaisen ilman antibiootteja. Niveltulehduksista olen päässyt ilman kortisoni pistoksia. En ole joutunut jättämään MITÄÄN tekemättä reuman takia. En siis yhtä ainutta asiaa ja olen NIIN ylpeä itsestäni ja omasta kropastani. Vihdoin ollaan tiimi ja puhalletaan yhteen hiileen.
03/2016
Kropasta puheen ollen päästäänkin seuraavaan asiaan.. Nimittäin vartaloon. Olen aina ollut kylmän kesän orava joka mahtuu siiman taakse piiloon. Suomessa yritin saada painoa lisää tuloksetta, paino vain laski ja laski vaikka mitä yritin. Olin muutenkin aika neuroottinen syömisten suhteen; en voi syödä tätä enkä tätä koska en vain voi. Mun kaapit oli täynnä jos vaikka mitä superfoodeja ja joka aamu sekoiteltiin kunnon supersmoothie joka sisälsi varmaan 20 erilaista jauhetta ja vitamiinia. Olin neuroottinen ravinnon suhteen ja silti paino tippui todella paljon aliravitsemuksen rajan alle. Luulin eläväni terveellistä elämää vaikka se ei todellakaan sitä ollut. Kärsin vaikka ja mistä vitamiinipuutoksesta vaikka söin älyttömät määrät ravintolisiä purkista. Ruuansulatus ei toiminut, vatsa ei sietänyt gluteenia tai paljon mitään muutakaan. Kokoajan oli raskas ja kipeä olo kaikella tavalla ja vaatekoko tippui xxs.
03/2015
Australiaan tullessa treenasin alkuun joka päivä. Siis joka ikinen päivä. Treenasin kotona, ulkona ja salilla kunnes aloitin tiskaajan hommat. Sinä aikana paino tais tippua vielä enemmän.. Lopetin urheilun kuin seinään tiskarihommien alettua, enkä ole vieläkään jatkanut. Tässä on siis mulle ennätykselliset 11kk ilman minkäänlaista sporttaamista. (Okei, satunnaisia futiksen peluita ja joogaa ei nyt lasketa). Oon syönyt tosi rennolla otteella halpaa ja helppoa ruokaa. Mulla on kaapissa tasan kaks "superfoodia" kookosöljy ja chia siemenet. Töissä syön lounaaksi joka ikinen päivä riisiä ja tonnikalaa ja kotona mitä milloinkin päivälliseksi kokkaan. Olen edelleen kiinnostunut ravinnosta, mutta olen antanut itselleni aika paljon löysää sen suhteen. Syön terveellisesti, mutta en nipota. Jos keskellä viikkoa väsyttää ja tekee mieli pitsaa, niin sitten se tilataan juustotäytteisellä reunuksella! Painoa on tullut varmaan valehtelematta 6-10 kiloa lisää (ei kiinnosta, ei ole vaakaa). Vaatteet vähän puristaa ja mitä näitä nyt oli, mutta siis mä olen onnellinen! Eikä tässä nyt mistään lihomisesta puhuta, korkeintaan mun vaatekoko on noussut S-kokoon joka on enemmän kuin normaali!
09/2016
01/2017
Mun kroppa toimii, oon oppinut juomaan paljon vettä, olen saanut näläntunteen takaisin, jota mulla ei Suomessa ollut, mun ruokavalio ei enää vie kaikkia mun rahoja, oon tyytyväinen mun peilikuvaan ja ei ne vaatteet ainakaan (vielä) rasahda saumoista. Iho hehkuu, kynnet ja hiukset kasvaa, olen pirteä ja jaksan! Syön todella paljon vähemmän kasviksia kuin aiemmin, mutta kroppa toimii sata kertaa paremmin. Vatsa sietää gluteenia (vaikka en sitä siltikään usein syö) ja muutenkin pystyn syömään aikalailla kaikkea ilman ongelmia. En tiedä mistä tämä kehon ihmeparantuminen johtuu, mutta vitsit että on hyvä olla!
11/2017
Mä olen itsevarmempi kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Muistan ylä-asteen aikana ja jälkeen kuinka mua pelotti lähteä kaupungille ihmisten joukkoon. Pelotti puhua toisten ihmisten kanssa. Pelotti. Ja ihan pienessä kotisuomessa. Pelotti puhua puhelimessa ja kartoinkin kaikkien virallisten puheluiden soittoa kuin ruttoa. Täällä ei olekaan muita kuin vieraita ihmisiä, vieraita paikkoja ja aika paljon enemmän ihmisiä kuin kotona. Virallisia asioita saa selvittää viikottain ja tietysti englanniksi. Työhaastatteluissa pitää kehua itsensä maasta taivaisiin ja tunnustaa omaa osaamistaan "Minä osaan, minä olen hyvä." Olen itsevarma. Omasta itsestäni ja omasta osaamisestani. Olen sisäistänyt omat tulevaisuudensuunnitelmani ja uskallan toteuttaa ne. Pystyn mennä juttelemaan vieraille ihmisille ja olla avoin uusien ihmisten edessä. Pystyn käymään yksin ruokakaupassa ilman paniikkikohtauksia ennen tai jälkeen kauppareissun (!!!). En pelkää julkisia paikkoja ja lähden mielelläni ulos.
02/2016
Aikaa siis tässä välissä on ollut vuosi ja muutama viikko, mutta olen kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin (hah!). En oikeasti uskonut, että musta olisi tähän reissuun, olin valmistautunut tulemaan maitojunalla kotiin ekojen kuukausien aikana, mutta täällä sitä porskutetaan menemään jo toista vuotta. En voisi olla ylpeämpi itsestäni ja pystyn sanomaan sen ihan ilme värähtämättä. En malta palata Suomeen kesällä ja nähdä oma koti ja tutut paikat aivan uusin silmin. Se on pelottavaa ja jännittävää, mutta olen vihdoin onnellinen omana itsenäni, tiedostan ettei mun tarvitse yrittää liikaa, riitän ihan vain epätäydellisenä itsenäni.
<3
