maanantai 8. toukokuuta 2017

Vihdoin kotona!

Perjantaina 28.4. sanottiin heippa Griffithille ja lähdettiin bussi-juna yhdistelmällä kohti Melbournea. n. 9h jälkeen illalla oltiin perillä ja otettiin kyyti hostellille, joka sijaitsi ranta-alueella St.Kildalla.



Lauantaina lähdettiin kiertelemään kaupunkia ja päädyttiin tälle todella kuuluisalle graffiti-kadulle, Hosier lanelle.





Melbourne kaupunkina iski kyllä heti! Paljon rennomman ja värikkäämmän oloinen kuin esim Sydney. Sitä sanotaankin, että on joko Sydney tai Melbourne ihminen ja me ollaan kyllä ehdottomasti Melbourne ihmisiä!





Darwinissa tutustuttiin ja asuttiinkin ihanan Marcuksen luona, jonka kanssa Eetu pelasi samassa joukkueessa. Marcus oli mm. se ihminen joka auttoi Eetun 30v synttäripippaloiden järkkäämisessä ja antoi asunnon siihen käyttöön. Marcus tapasi tyttöystävänsä Chloen, joka on kotoisin Melbournesta ja meistäkin tuli ystäviä. Hyvä tuuri kävi kun Marcus oli juuri käymässä Chloen luona kun me oltiin kaupungissa! Päästiin parina iltana yhdessä syömään ja vaihtamaan kuulumisia.






Joka kadunkulmassa oli jos jonkinlaista esiintyjää. Oli ihmispatsaita, soittajia, tanssijoita, laulajia, taikureita ja parkouraajia. Niin hienoa katsella ihmisten taiturointia.



Olin kuullut Melbournen keskustassa olevasta Eureka tornista jonka huipulle pääsee katselemaan maisemia.



Huipulla olisi päässyt myös lasiparvekkeella jonka lattiakin on kirkasta lasia. En tiedä mikä mun pääkoppaan on tullut, mutta jo ylhäällä olo teki niin pahaa ja heikotti ihan älyttömästi katsella maisemia ikkunasta vaikka olen ollut Eiffel-tornissa Pariisissa ja Empire state buildingissa New Yorkissa joka on kyllä tätä tornia korkeampi. En siis todellakaan mennyt lasiparvekkeelle pyörtymään!






Tornilta käveltiin jalkapallostadionille jossa oli menossa quarter finalssit, eli tämän pelin voittaja pääsisi Sydneytä vastaan finaaliin. Pelissä oli vastakkain Brisbane ja kotikaupunki Melbourne. Oli kyllä mahdottoman tylsä ja tasoton peli! Melbourne onneksi voitti 1-0.








Viimeisenä päivänä käveltiin läheiselle rannalle, sillä tiedettiin siellä olevan pingviinien pesimäalue jossa pitäisi päivittäin näkyä maailman pienimpiä pingviineitä.



Paras pingviinien bongausaika on illalla juuri kun aurinko on laskenut, sillä pingviinit tepsuttelevat merestä takaisin kotipesiinsä. Meidän onneksi bongattiin kuitenkin 3 yksilöä kivien lomassa ihan päiväsaikaan!







Illalla odotti pitkä lentorupeama. Meillä oli yölento Pekingiin ja arvatkaa nukuinko? No en todellakaan. On se kumma kun autossa ja busseissa tulee uni heti kun moottori lähtee käyntiin, mutta lentokoneessa en kyllä nuku vaikka kuinka väsyttäisi. Hienosti meni siis 11h lento kertaakaan silmiä ummistamatta. Muuten lento meni yllättävän kivuttomasti, varsinkin kun muistelee kuinka vaikea oli lentorupeama Suomesta Australiaan.

Iso plussa myös Air Chinan vegaaniruualle, nam!


Pekingiin laskeuduttiin aikaisin aamulla ja pari tuntia meni passijonoissa. Mua ei ole koskaan kiinnostanut Kiinaan matkustaminen, jotenkin koko maa ja ihmiset ärsyttää aina kun matkustaa jossain muualla. Nyt kun näki tuon ilmastonkin niin voi huhhuh miten voi olla noin saasteinen paikka. Muualla reissulla paistoi aurinko, mutta Kiinan ilmatilassa ei nähnyt metriä eteensä. Lentokentän vessoissa oli 50% vessakoppeja joissa ei ollut kuin reikä lattiassa.


Pekingin kentällä viihdytettiin itseämme lähes 8 tuntia ja itsekin vedin parin tunnin erittäin hyvät päikkärit lentokentän penkeillä. Tämän jälkeen oli luvassa vielä toinen 9h lentorupeama Tukholmaan. Toisellakaan lennolla en nukkunut silmäystäkään joten illalla kun saavuttiin Tukholmaan hotellille uni maistui paremmin kuin hyvin. Aamulla herättiin aivan tajuttoman ihanalle hotelliaamupalalle. 


Tukholmassa oli perjantaina ihan tajuton ilma +18 ja aurinkoista. Kelpasi dallata katuja, Tukholma on ehdottomasti yksi lempikaupungeista. Oli myös yllättävän pirteä olo.



Ekan kiertelypäivän jälkeen mentiin hetkeksi lepäämään hotellille. Mä en sieltä kyllä enään noussutkaan vaan nukuin iltapäivä viidestä seuraavaan aamuun.


Valioliigaa piti päästä katsomaan ja tuurilla tuli pubi jonka listalla oli vegaaninen pulled Oupmh burgeri kaura creme-fraichella. NAM! Olen kuola poskella katsonut näitä uusia vegaanituotteita Australiasta käsin kateellisena kun en pääse maistelemaan ja kokkailemaan. Australiassa ei paljon mitään erikoisia vegevaihtoehtoja ollut, mikä on kyllä tosi harmi. Ruotsi ja Suomi on todella edelläkävijöitä näissä kaurapohjaisissa "maitotuotteissa", vegaanisissa juustoissa härkäpapuja ja nyhtökauraa unohtamatta.


Lauantai-illalla lähti laiva kohti Turkua. Mentiin buffettiin syömään ja sen jälkeen samantien hyttiin nukkumaan.



En osaa sanoin kuvailla omia fiiliksiä kun astuin Tukholman ulko-ilmaan. Se raikas ilma ja aurinko, meri, pohjoismaat. Se tunne, kun tuntee olevansa kotona. Olen ollut yhtä hymyä siitä asti.


Turun satamassa oli Äiti ja Timo vastassa ja saatiin vihdoin molemmat reissailijat koteihinsa. Eetu jäi Turun seudulle ja itse tulin Harjavaltaan. Heti kun astui kotiin sisälle, tuntui kuin ei olisi koskaan lähtenytkään! Nyt on jo 2 päivää Suomi-elämää takana ja tuntuu kuin olisin ollut täällä viikkoja. Koko toukokuu tulee olemaan kiireistä haipakkaa ja juhlia ja kesäkuussa palaan kesätöihin vanhaan työpaikkaani Turkuun. Kaikin puolin on luvassa ihan mahtava ja kiireinen kesä, kunhan vain säät suosii. Tiedän jo, että kesä tulee olemaan nopeasti ohi ja elokuussa onkin taas aika heittää rinkka selkään ja lentää takaisin kenguruiden luvattuun maahan. Nautitaan siis ihanasta Suomesta niin paljon kuin ehtii!