Tässä on aika paljon tapahtunut meidän Bali reissun jälkeen. Matkustettiin n. 45min ajomatkan päässä olevalle mango-farmille johon meidät palkattiin etukäteen jo toukokuussa. Saatiin työsopimukset ja ehdot jne kaikki mustaa valkoiselle ja kaikki tuntui luotettavalta ja hyvältä. Meidän saapuessa farmille, mulle ilmoitettiin etten työskentelekään mangon pakkaajana vaan perheen au pairina kahdelle lapselle. Olin alunperin hakenut tätä paikkaa, mutta he olivat löytäneet paremman henkilön hommaan mutta halusivat meidät kuitenkin farmille töihin. Aluksi mulle tuli kauhea ärsytys mutta sitten mulle luvattiin aika hyvät edut jos otan homman vastaan.
Tässä meidän majoitus; merikonttiin tehty minimaalinen huone jossa ei toiminut ilmastointi ja jota ei oltu siivottu varmaan yli vuoteen...
Vanhemmat on tosi tiukkoja ja heti alkuun multa vaadittiinkin kunnon ajotestit kahdella eri autolla ja sekä isän että äidin ollessa kyydissä. Kaikki meni hyvin ja äiti hehkuttikin vihdoin löytäneen hyvän kuskin lapsilleen. Eetulle, sekä muille mangojen pakkaajille luvattiin töitä vasta muutamien päivien päästä. Itsellä oli hyvä fiilis lastenhoidosta ja lapset olikin aivan mahtavia ja todella helppohoitoisia, sekä tultiin heti hyvin juttuun. Kuitenkin ensimmäisen työpäivän jälkeen perheen äiti alkoi kohdella mua todella oudosti ja jäi suoraan sanottuna paska fiilis työpäivän jälkeen. Myös Eetun töiden aloitus venyi kokoajan. Meidän lisäksi farmilla oli jo yksi englantilainen pariskunta sekä kaveriporukka jossa oli 4 englantilaista ja 1 ranskalainen. Alettiin huomata kuinka eri tavalla perheen äiti ja isä kohteli ja puhui muille kuin meille. Englantilaiselle pariskunnalle oli töitä joka päivä mutta kenellekään muulle ei. Ehdin tekemään 3 työpäivää lasten kanssa, kunnes huomasin perheen äidin oikeasti vihaavan minua. Kun pääsin töistä, huomasinkin perheen äidin postanneen facebookkiin au pair-työn olevan taas tarjolla, kuitenkin sanomatta minulle mitään... Seuraavana päivänä äiti kertoi minulle, että englantilaisen pariskunnan tyttö tulee hommaan minun tilalle, kuulemma hänen ajotaitonsa oli vakuuttavammat kuin minun, mikä siis oli täysi vale. Ajoin "testini" aivan virheettömästi kun taas englantilainen tyttö oli tehnyt paljon virheitä ja lähes ajanut kolarin. Tämä oli siis täysin henkilökohtaista ja epäammattimaista. He kuuluvat siihen rasistiseen osaan Australialaisista jotka pitävät ainoastaan englantilaisista (tämä on siis ihan juttu täällä Australiassa, muutamat tutut joutuneet vaihtamaan työpaikkaa sen takia.) Perheen äiti myös sivulauseessaan kehotti meitä poistumaan farmilta. Oltiin lopulta farmin ainoat joille ei ollut töitä ihan vaan siksi ettemme miellyttäneet omistajia henkilökohtaisesti. Tuli jäätävä itkuraivari sillä näköpiirissä ei ollut muuta työtä ja farmille oli päästävä jotta saataisiin vaadittavat 88 päivää töitä alle seuraavan vuoden viisumiin. Pähkäiltiin ja stressailtiin kunnes meidän ihanat Suomalaiset ystävät Riikka & Santeri hommasivat meille paikan heidän farmilleen jossa he juuri saivat loppuun omat 88 päiväänsä. Ainoa ongelma oli, että tämä farmi sijaitsi AIVAN toisella puolella Australiaa yli 3000km päässä. Sinne oli päästävä ja tehtiinkin villein mahdollinen päätös; ostettiin auto ja lähdettiin ajamaan kyseiselle farmille.
Ostimme auton torstaina ja heti perjantaina auringon noustessa lähdettiin ajamaan. Mukaan pakattiin bensakanisteri, paljon vettä, iso taskulamppu, ensiapupakkaus, ruokaa sekä itsestääntäyttyvä patja jos pitäisi yöpyä autossa. Kyseinen reitti on vaativin koko Australiassa, sillä koko 3000km matkalla on yhden käden sormilla laskettava määrä pienenpieniä kaupunkeja ja kahden huoltoaseman välillä saattaa olla lähes 300km autiota erämaata ilman puhelinsignaalia. Päätettiin heti, että ajetaan vain ja ainoastaan valoisaan aikaan sillä pimeällä ajaessa on tie varsinainen Russian roulette. Wallabeja, biisoneja ja lehmiä hyppii joka puskasta ja ihan varmana johonkin törmäisi autolla. Valoisalla ajaessa nähtiin ensimmäisen päivän aikana lähemmäs 30 yliajettua wallabia (polvenkorkuinen kenguru) ja monen monta yliajetun lehmän ruhoa.
Perjantaina ajettiin vähän yli 700km ja yövyttiin motellissa tien varrella. Lauantaina ajettiin saman verran ja jäätiin yöksi Alice Springsiin joka on joka suunnasta katsottuna keskellä Australiaa.
Sunnuntai-aamuna lähdettiin ajamaan kohti Ulurua jossa on Ayers rock, eli se pirun iso kivi keskellä ei mitään. Ei olisi voinut aamu huonommin alkaa, kuin sillä että auto simahti tien reunaan eikä enää käynnistynyt. Eihän siinä auttanut kuin soittaa hinaaja, joka vei meidät mekaanikolle. Mekaanikko kertoi bensapumpun olevan rikki ja uusi pitäisi tilata. Jäätiin siis jumiin Alice Springsiin. Käytiin siinä vähän katselemassa kaupunkia ja löydettiinkin kiva Reptile center jossa oli siis liskoja, sammakoita, käärmeitä ja yksi krokotiili! Ehdittiin sattumalta liskojen esittelyyn jossa saatiin pitää paria kädessäkin.
Meidän piti siis olla Alice Springsissä sunnuntaista torstaihin asti, mutta korjaaja soitti tiistaina auton olevan lähestulkoon pelkkä vitsi ja koko auto oli täynnä vikoja ja korjattavaa. Loppulaskuksi olisi tullut yli 1200 dollaria ja korjaaja ehdotti meidän vievän auton romuttamolle, sillä hän ei nähnyt mitään järkeä sen korjaamisessa. Sinne meni siis auto.
Me lennettiin heti keskiviikko-aamuna Adeleideen jossa ehdittiin kiertelemään muutama tunti. Siis aivan tajuttoman kaunis kaupunki ja muistutti paljon jotain keski-eurooppalaista kaupunkia jossa on sekoitettu vanhoja rakennuksia moderniin arkkitehtuuriin. Ilma oli aivan tajuttoman raikas, sillä Adelaidessa ja muuallakin etelä-Australiassa on parhaillaan menossa kevät. Ilma muistutti ihanaa aurinkoista kevätpäivää Suomessa ja kieltämättä tuli vähän ikävä vuodenaikoja kun on nyt tultu oleskeltua Darwinin +30 asteessa yli 7 kuukautta. Oli niin paljon kahviloita ja ruokapaikkoja, ruokamarketti ja koko keskusta oli ympäröity puistoilla. Adeleidesta sitten bussilla tultiin n. 260km päähän meidän majoitukseen. Täällä on siis tällä hetkellä pelkkiä Suomalaisia töissä ja he olivat hoitaneet meille majoituspaikan samasta paikasta jossa itse majoittuvat. Perjantai aamuna olisi ensimmäinen työpäivä uudella farmilla ja on kyllä kivaa vaihtelua päästä taas vaihteeksi töihin !
Kaikenkaikkiaan v*tutus on ihan käsinkosketeltava sillä menetettiin tässä koko roadtripissä ihan käsittämätön määrä rahaa, sekä potentiaalisia työpäiviä olisi tässä ehtinyt jo kertyä viikon verran jos oltaisiin heti alkuun lennetty. Noh ei auta surkutella enää jälkikäteen vaan leuka ylös ja kohti uusia haasteita. Tämmöisen epäonnen jälkeen pitäisikin sitten koko loppuvuosi mennä hyvällä onnella!!
