Teknisiä vaikeuksia

Hei kaikki! Syvimmät anteeksipyynnöt pitkästä hiljaisuudesta. Mulla on hirveitä teknisiä ongelmia joiden vuoksi uudet postaukset joissa on kuvia ei jostain syystä mene läpi. Mulla on monta postausta jonossa täynnä äkkinäisiä muutoksia ja muuta elämää mutta blogi ei jostain syystä suostu julkaisemaan niitä. Täällä painetaan myös yli 10 tunnin päiviä 7 päivää viikossa joten aika rikkihalkipoikki ollaan mutta kyllä tätä jaksaa kunhan saadaan rahaa säästöön ja toisen vuoden viisumit kouraan. Meillä vaihtui työpaikka (ja kaupunki) ja nyt painetaan ihan tosissaan tosi raskaita hommia. Yritän saada kuvia läpi vaikka sitten osissa mutta tässä nyt tämä hengenhuokaus eli hengissä ollaan! Vielä olisi kuukauden päivät matkaa toisen vuoden viisumiin eli aika viimeisiä viedään. Hirveästi terveisiä suomeen ja toivottavasti saan isommat postaukset läpi pian :) 

Roadtripin alku ja hyvin nopea loppu

Tässä on aika paljon tapahtunut meidän Bali reissun jälkeen. Matkustettiin n. 45min ajomatkan päässä olevalle mango-farmille johon meidät palkattiin etukäteen jo toukokuussa. Saatiin työsopimukset ja ehdot jne kaikki mustaa valkoiselle ja kaikki tuntui luotettavalta ja hyvältä. Meidän saapuessa farmille, mulle ilmoitettiin etten työskentelekään mangon pakkaajana vaan perheen au pairina kahdelle lapselle. Olin alunperin hakenut tätä paikkaa, mutta he olivat löytäneet paremman henkilön hommaan mutta halusivat meidät kuitenkin farmille töihin. Aluksi mulle tuli kauhea ärsytys mutta sitten mulle luvattiin aika hyvät edut jos otan homman vastaan. 

Tässä meidän majoitus; merikonttiin tehty minimaalinen huone jossa ei toiminut ilmastointi ja jota ei oltu siivottu varmaan yli vuoteen...

Vanhemmat on tosi tiukkoja ja heti alkuun multa vaadittiinkin kunnon ajotestit kahdella eri autolla ja sekä isän että äidin ollessa kyydissä. Kaikki meni hyvin ja äiti hehkuttikin vihdoin löytäneen hyvän kuskin lapsilleen. Eetulle, sekä muille mangojen pakkaajille luvattiin töitä vasta muutamien päivien päästä. Itsellä oli hyvä fiilis lastenhoidosta ja lapset olikin aivan mahtavia ja todella helppohoitoisia, sekä tultiin heti hyvin juttuun. Kuitenkin ensimmäisen työpäivän jälkeen perheen äiti alkoi kohdella mua todella oudosti ja jäi suoraan sanottuna paska fiilis työpäivän jälkeen. Myös Eetun töiden aloitus venyi kokoajan. Meidän lisäksi farmilla oli jo yksi englantilainen pariskunta sekä kaveriporukka jossa oli 4 englantilaista ja 1 ranskalainen. Alettiin huomata kuinka eri tavalla perheen äiti ja isä kohteli ja puhui muille kuin meille. Englantilaiselle pariskunnalle oli töitä joka päivä mutta kenellekään muulle ei. Ehdin tekemään 3 työpäivää lasten kanssa, kunnes huomasin perheen äidin oikeasti vihaavan minua. Kun pääsin töistä, huomasinkin perheen äidin postanneen facebookkiin au pair-työn olevan taas tarjolla, kuitenkin sanomatta minulle mitään... Seuraavana päivänä äiti kertoi minulle, että englantilaisen pariskunnan tyttö tulee hommaan minun tilalle, kuulemma hänen ajotaitonsa oli vakuuttavammat kuin minun, mikä siis oli täysi vale. Ajoin "testini" aivan virheettömästi kun taas englantilainen tyttö oli tehnyt paljon virheitä ja lähes ajanut kolarin. Tämä oli siis täysin henkilökohtaista ja epäammattimaista. He kuuluvat siihen rasistiseen osaan Australialaisista jotka pitävät ainoastaan englantilaisista (tämä on siis ihan juttu täällä Australiassa, muutamat tutut joutuneet vaihtamaan työpaikkaa sen takia.) Perheen äiti myös sivulauseessaan kehotti meitä poistumaan farmilta. Oltiin lopulta farmin ainoat joille ei ollut töitä ihan vaan siksi ettemme miellyttäneet omistajia henkilökohtaisesti. Tuli jäätävä itkuraivari sillä näköpiirissä ei ollut muuta työtä ja farmille oli päästävä jotta saataisiin vaadittavat 88 päivää töitä alle seuraavan vuoden viisumiin. Pähkäiltiin ja stressailtiin kunnes meidän ihanat Suomalaiset ystävät Riikka & Santeri hommasivat meille paikan heidän farmilleen jossa he juuri saivat loppuun omat 88 päiväänsä. Ainoa ongelma oli, että tämä farmi sijaitsi AIVAN toisella puolella Australiaa yli 3000km päässä. Sinne oli päästävä ja tehtiinkin villein mahdollinen päätös; ostettiin auto ja lähdettiin ajamaan kyseiselle farmille.

Ostimme auton torstaina ja heti perjantaina auringon noustessa lähdettiin ajamaan. Mukaan pakattiin bensakanisteri, paljon vettä, iso taskulamppu, ensiapupakkaus, ruokaa sekä itsestääntäyttyvä patja jos pitäisi yöpyä autossa. Kyseinen reitti on vaativin koko Australiassa, sillä koko 3000km matkalla on yhden käden sormilla laskettava määrä pienenpieniä kaupunkeja ja kahden huoltoaseman välillä saattaa olla lähes 300km autiota erämaata ilman puhelinsignaalia. Päätettiin heti, että ajetaan vain ja ainoastaan valoisaan aikaan sillä pimeällä ajaessa on tie varsinainen Russian roulette. Wallabeja, biisoneja ja lehmiä hyppii joka puskasta ja ihan varmana johonkin törmäisi autolla. Valoisalla ajaessa nähtiin ensimmäisen päivän aikana lähemmäs 30 yliajettua wallabia (polvenkorkuinen kenguru) ja monen monta yliajetun lehmän ruhoa. 

Perjantaina ajettiin vähän yli 700km ja yövyttiin motellissa tien varrella. Lauantaina ajettiin saman verran ja jäätiin yöksi Alice Springsiin joka on joka suunnasta katsottuna keskellä Australiaa. 

Sunnuntai-aamuna lähdettiin ajamaan kohti Ulurua jossa on Ayers rock, eli se pirun iso kivi keskellä ei mitään. Ei olisi voinut aamu huonommin alkaa, kuin sillä että auto simahti tien reunaan eikä enää käynnistynyt. Eihän siinä auttanut kuin soittaa hinaaja, joka vei meidät mekaanikolle. Mekaanikko kertoi bensapumpun olevan rikki ja uusi pitäisi tilata. Jäätiin siis jumiin Alice Springsiin. Käytiin siinä vähän katselemassa kaupunkia ja löydettiinkin kiva Reptile center jossa oli siis liskoja, sammakoita, käärmeitä ja yksi krokotiili! Ehdittiin sattumalta liskojen esittelyyn jossa saatiin pitää paria kädessäkin.

Meidän piti siis olla Alice Springsissä sunnuntaista torstaihin asti, mutta korjaaja soitti tiistaina auton olevan lähestulkoon pelkkä vitsi ja koko auto oli täynnä vikoja ja korjattavaa. Loppulaskuksi olisi tullut yli 1200 dollaria ja korjaaja ehdotti meidän vievän auton romuttamolle, sillä hän ei nähnyt mitään järkeä sen korjaamisessa. Sinne meni siis auto.

 Me lennettiin heti keskiviikko-aamuna Adeleideen jossa ehdittiin kiertelemään muutama tunti. Siis aivan tajuttoman kaunis kaupunki ja muistutti paljon jotain keski-eurooppalaista kaupunkia jossa on sekoitettu vanhoja rakennuksia moderniin arkkitehtuuriin. Ilma oli aivan tajuttoman raikas, sillä Adelaidessa ja muuallakin etelä-Australiassa on parhaillaan menossa kevät. Ilma muistutti ihanaa aurinkoista kevätpäivää Suomessa ja kieltämättä tuli vähän ikävä vuodenaikoja kun on nyt tultu oleskeltua Darwinin +30 asteessa yli 7 kuukautta. Oli niin paljon kahviloita ja ruokapaikkoja, ruokamarketti ja koko keskusta oli ympäröity puistoilla. Adeleidesta sitten bussilla tultiin n. 260km päähän meidän majoitukseen. Täällä on siis tällä hetkellä pelkkiä Suomalaisia töissä ja he olivat hoitaneet meille majoituspaikan samasta paikasta jossa itse majoittuvat. Perjantai aamuna olisi ensimmäinen työpäivä uudella farmilla ja on kyllä kivaa vaihtelua päästä taas vaihteeksi töihin ! 

Kaikenkaikkiaan v*tutus on ihan käsinkosketeltava sillä menetettiin tässä koko roadtripissä ihan käsittämätön määrä rahaa, sekä potentiaalisia työpäiviä olisi tässä ehtinyt jo kertyä viikon verran jos oltaisiin heti alkuun lennetty. Noh ei auta surkutella enää jälkikäteen vaan leuka ylös ja kohti uusia haasteita. Tämmöisen epäonnen jälkeen pitäisikin sitten koko loppuvuosi mennä hyvällä onnella!!

Bali, Indonesia part 4 (Kuta & Ultrabali)

Gililtä suunnattiin takaisin lähtöpisteeseen, eli Kutalle. Hotellihuoneessa jo valmiina peiton alla tajuttiin, että festari johon meillä oli jo ostetut liput alkoi TÄNÄÄN ja oli jo kovassa vauhdissa! Tuli aika äkkilähtö, vaatteet päälle ja baanalle!

Oltiin siis missattu koko päivä kyseisestä festarista ja nähtiin vain pääesiintyjän show... 

Seuraavana aamuna otettiin ihan iisisti ja makoiltiin hotellin altaalla, käytiin syömässä ja vasta illemmalla lähdettiin takaisin festareille.

Toinen päivä oli ehdottomasti parempi niin esiintyjien kuin meidän fiiliksenkin kannalta!

Oli kaikin puolin onnistunut festaripäivä ja kyllä oli jalat poikki kaiken tanssimisen jälkeen!

Festarit päättyi perjantaina, joten meillä oli lauantai ja sunnuntai päivät kokonaan vapaina rentoutumista varten. Aikamoista juoksua oli koko loma ja paljon tehtiin ja koettiin! Viimeiset päivät oli ihana pyhittää ihan vaan levolle ja rentoutumiselle.

Balilla oli kyllä kaikki niin älyttömän halpaa. Tunnin hieronnan sai alle 10 eurolla, manikyyrit ja pedikyyrit parilla kympillä. Näissä hoidoissa tulikin ravattua jonkun verran. Ihanaa kun saa hemmotella itseä ilman että lompakko kärsii!

2 viikkoa Balilla oli todella vähän jos haluaa tehdä ja nähdä kaiken. Haluan ehdottomasti mennä vielä takaisin! Varsinkin Gili jäi houkuttelemaan niin paljon... Tämä siis tuskin tulee olemaan viimeinen Bali blogipostaus multa ;) Reissun jälkeen meillä alkoikin työt mangofarmilla eikä oo se mennyt ihan niinkun suunniteltiin.

Bali, Indonesia part 3 (Blahbatuh & Gili Trawangan)

Ubudista lähdettiin alaspäin rannikolle Blahbatuhiin jossa meidän piti viettää seuraavat 5 yötä. Meidän majoitus oli organisella farmilla meren rannalla.

Näkymät parvekkeelta

Iltakävelyllä löydettiin lentokone jonkun takapihalta (!!!)

Ranta oli täynnä mustaa volkaanista hiekkaa joka oli ihanan maagista! Merenpohja oli kuitenkin ihan älyttömän kivinen eikä sinne oikein päässyt uimaan.

Tasainen ranta oli mahtava spotti joogailla.

Tulipa opittua että volkaaninen hiekka on myös magneettista..... On muuten vähän hankala saada hiekka nypittyä pois.

Meidän piti siis olla täällä 5 yötä mutta paikka oli ihan käsittämättömän tylsä ! Päätettiin 2 yön jälkeä lähteä pois Gilin saarelle. Gilin saaria on 3 vierekkäin. Trawangan on kaikkein vilkkain ja suosituin ja kaksi muuta ovat hiljaisempia. Yhdelläkään Gilin saarella ei ole moottoriajoneuvoja joka oli mieluisaa vaihtelua Balin ruuhkiin !

Gilille mentiin pikaveneellä, ja matka kesti n. 2 tuntia.

Paikka oli kuin paratiisi! Vesi oli läpinäkyvää ja rantahiekka valkoista. Harmittaa ettei tultu tänne aiemmin!

Tämä paikka oli niin ihanan täydellinen! Lähtisin takaisin vaikka heti jos olisi mahdollisuus. Niin rento ilmapiiri, kaikki palvelut saatavilla mutta ei sitä kamalaa ruuhkaa ja meteliä mitä Balin puolella oli.

Aamupalapöydässä tuli kisu pitämään seuraa. 

Mun suuri unelma on jo kauan ollut päästä laitesukeltamaan. Oltiin paikassa jossa se oli halpaa ja vesi ihan älyttömän kirkasta ja niin monta firmaa tyrkyttämässä.  Meidän oli PAKKO mennä! Varattiin siis puolenpäivän aloittelijoiden sukelluskurssi. Aamulla päivä alkoi teorialla jonka jälkeen siirryttiin uima-altaaseen harjoittelemaan. Kyllähän siinä paniikki iski kun ekan kerran piti vetää henkeä veden alla ja tuntui ettei henkeä saa. Hetken kun malttoi paniikin mennä ohi alkoi homma sujua ja henki kulkea ja sitten alettiin harjoittelemaan sukellusta ja asennon pitämistä veden alla. Kun ohjaajalla oli varma olo meidän taidoista lähdettiin veneellä keskelle merta.

Veneessä käytiin vielä käsisignaalit ja muut asiat läpi ja sitten hypättiin veteen ja vajottiin pinnan alle. Mentiin 12 m syvyyteen eli pohjaan asti ja siis se vedenalainen maailma oli aivan uskomaton. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka jäätävän iso, värikäs, täynnä elämää ja mielenkiintoinen se pohja täynnä koralleja on. Ne pienet kalat ja kaikki! Nähtiin myös aivan JÄÄTÄVÄN iso merikilpikonna! Olisin voinut viettää siinä vedenalaisessa maailmassa vaikka kuinka kauan, mutta Eetu hengitteli happisäiliönsä sen verran nopeasti tyhjäksi että piti nousta pintaan. En tarkkaan tiedä kuinka kauan oltiin pohjassa mutta varmaan n. 15-20 minuuttia. Jäin niin paljon koukkuun että haluan ehdottomasti päästä sukeltamaan uudelleen!