Tilannekatsaus omaan itseeni.

 Nyt tulee henkilökohtainen tutkimusmatka muhun itseeni. Verrataan siis tilannetta siihen, kun vielä olin Suomessa vs. tämä päivä Australiassa, välissä 1 vuosi ja n. 15 päivää.

02/2016

Ensimmäisenä hyvin ajankohtainen ja itselleni tärkeä aihe eli terveys. Ne ketkä minut tuntee, tietää että mähän en tervettä päivää näe. Terveys oli yksi isoimmista syistä miksi tämä reissu meinasi jäädä tekemättä. Olen yksilö, joka saa jokaisen flunssan jokaisesta kierteestä. Ja ihan ilmankin kierrettä.. Paranen hitaasti ja olen todella altis tulehduksille perussairauteni vuoksi. Sairastan reumaa johon olen saanut lääkitystä vuodesta 2008. Kerran kokeiltiin olla ilman ja hyvinhän se meni jonkun aikaa..kunnes sainkin lääkkeet vahvempana takaisin. Lääkäri loi suurta epäuskoa mun suunnitelmiin ja aloin melkein itsekin uskoa etten pärjäisi Australiassa. Kotosuomessa tilanne oli tosi huono. Syksyt ja talvet meni suurimmaksi osaksi sängyssä ja sohvalla kipujen takia ja ihan normaalien työpäivien jälkeen olin aivan rikki ja ilman säännöllistä fysioterapiaa ei kestänyt olla kovin kauaa. Välillä oli niin kipeä että suihkussa ja vaatteiden vaihdossa tarvi apukättä.

10/2016

Tein silti päätöksen jättää kaikki lääkitykset Suomeen. Halusin ja toivoin niin kovaa pärjääväni ilman! Ja tässä sitä ollaan, yli vuosi myöhemmin ilman minkäänlaisia piikkejä ja pillereitä. En sano, että olen nyt kokenut ihmeparantumisen, en ole. Sairaus on edelleen jokapäiväistä elämää, mutta se on ERITTÄIN paljon lievempi ja pärjään sen kanssa erittäin fyysisessä työssä. Olen sairastanut pari hassua ja lievää flunssaa ja voittanut niistä jokaisen ilman antibiootteja. Niveltulehduksista olen päässyt ilman kortisoni pistoksia. En ole joutunut jättämään MITÄÄN tekemättä reuman takia. En siis yhtä ainutta asiaa ja olen NIIN ylpeä itsestäni ja omasta kropastani. Vihdoin ollaan tiimi ja puhalletaan yhteen hiileen.

03/2016

Kropasta puheen ollen päästäänkin seuraavaan asiaan.. Nimittäin vartaloon. Olen aina ollut kylmän kesän orava joka mahtuu siiman taakse piiloon. Suomessa yritin saada painoa lisää tuloksetta, paino vain laski ja laski vaikka mitä yritin. Olin muutenkin aika neuroottinen syömisten suhteen; en voi syödä tätä enkä tätä koska en vain voi. Mun kaapit oli täynnä jos vaikka mitä superfoodeja ja joka aamu sekoiteltiin kunnon supersmoothie joka sisälsi varmaan 20 erilaista jauhetta ja vitamiinia. Olin neuroottinen ravinnon suhteen ja silti paino tippui todella paljon aliravitsemuksen rajan alle. Luulin eläväni terveellistä elämää vaikka se ei todellakaan sitä ollut. Kärsin vaikka ja mistä vitamiinipuutoksesta vaikka söin älyttömät määrät ravintolisiä purkista. Ruuansulatus ei toiminut, vatsa ei sietänyt gluteenia tai paljon mitään muutakaan. Kokoajan oli raskas ja kipeä olo kaikella tavalla ja vaatekoko tippui xxs.

03/2015

Australiaan tullessa treenasin alkuun joka päivä. Siis joka ikinen päivä. Treenasin kotona, ulkona ja salilla kunnes aloitin tiskaajan hommat. Sinä aikana paino tais tippua vielä enemmän.. Lopetin urheilun kuin seinään tiskarihommien alettua, enkä ole vieläkään jatkanut. Tässä on siis mulle ennätykselliset 11kk ilman minkäänlaista sporttaamista. (Okei, satunnaisia futiksen peluita ja joogaa ei nyt lasketa). Oon syönyt tosi rennolla otteella halpaa ja helppoa ruokaa. Mulla on kaapissa tasan kaks "superfoodia" kookosöljy ja chia siemenet. Töissä syön lounaaksi joka ikinen päivä riisiä ja tonnikalaa ja kotona mitä milloinkin päivälliseksi kokkaan. Olen edelleen kiinnostunut ravinnosta, mutta olen antanut itselleni aika paljon löysää sen suhteen. Syön terveellisesti, mutta en nipota. Jos keskellä viikkoa väsyttää ja tekee mieli pitsaa, niin sitten se tilataan juustotäytteisellä reunuksella! Painoa on tullut varmaan valehtelematta 6-10 kiloa lisää (ei kiinnosta, ei ole vaakaa). Vaatteet vähän puristaa ja mitä näitä nyt oli, mutta siis mä olen onnellinen! Eikä tässä nyt mistään lihomisesta puhuta, korkeintaan mun vaatekoko on noussut S-kokoon joka on enemmän kuin normaali!

09/2016

01/2017

Mun kroppa toimii, oon oppinut juomaan paljon vettä, olen saanut näläntunteen takaisin, jota mulla ei Suomessa ollut, mun ruokavalio ei enää vie kaikkia mun rahoja, oon tyytyväinen mun peilikuvaan ja ei ne vaatteet ainakaan (vielä) rasahda saumoista. Iho hehkuu, kynnet ja hiukset kasvaa, olen pirteä ja jaksan! Syön todella paljon vähemmän kasviksia kuin aiemmin, mutta kroppa toimii sata kertaa paremmin. Vatsa sietää gluteenia (vaikka en sitä siltikään usein syö) ja muutenkin pystyn syömään aikalailla kaikkea ilman ongelmia. En tiedä mistä tämä kehon ihmeparantuminen johtuu, mutta vitsit että on hyvä olla!

11/2017

Mä olen itsevarmempi kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Muistan ylä-asteen aikana ja jälkeen kuinka mua pelotti lähteä kaupungille ihmisten joukkoon. Pelotti puhua toisten ihmisten kanssa. Pelotti. Ja ihan pienessä kotisuomessa. Pelotti puhua puhelimessa ja kartoinkin kaikkien virallisten puheluiden soittoa kuin ruttoa. Täällä ei olekaan muita kuin vieraita ihmisiä, vieraita paikkoja ja aika paljon enemmän ihmisiä kuin kotona. Virallisia asioita saa selvittää viikottain ja tietysti englanniksi. Työhaastatteluissa pitää kehua itsensä maasta taivaisiin ja tunnustaa omaa osaamistaan "Minä osaan, minä olen hyvä." Olen itsevarma. Omasta itsestäni ja omasta osaamisestani. Olen sisäistänyt omat tulevaisuudensuunnitelmani ja uskallan toteuttaa ne. Pystyn mennä juttelemaan vieraille ihmisille ja olla avoin uusien ihmisten edessä. Pystyn käymään yksin ruokakaupassa ilman paniikkikohtauksia ennen tai jälkeen kauppareissun (!!!). En pelkää julkisia paikkoja ja lähden mielelläni ulos.

 02/2016

Aikaa siis tässä välissä on ollut vuosi ja muutama viikko, mutta olen kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin (hah!). En oikeasti uskonut, että musta olisi tähän reissuun, olin valmistautunut tulemaan maitojunalla kotiin ekojen kuukausien aikana, mutta täällä sitä porskutetaan menemään jo toista vuotta. En voisi olla ylpeämpi itsestäni ja pystyn sanomaan sen ihan ilme värähtämättä. En malta palata Suomeen kesällä ja nähdä oma koti ja tutut paikat aivan uusin silmin. Se on pelottavaa ja jännittävää, mutta olen vihdoin onnellinen omana itsenäni, tiedostan ettei mun tarvitse yrittää liikaa, riitän ihan vain epätäydellisenä itsenäni.

<3

Vapaapäivät well spent

Täällä nautittiin viikonloppuna 3 päivän vapaista jotka teki kyllä tosi hyvää! Torstaina oli Australia-päivä, mutta oltiin normaalisti töissä jotta saataisiin pitkä viikonloppuvapaa. Oltiin molemmat töiden jälkeen niin väsyjä ettei juhlittu sitten mitenkään! Sitä paitsi perjantaina oli aikainen lähtö n. 45min ajomatkan päässä olevalle ulko-uimapaikalle.

Koko työpaikka oli kutsuttu paikalle ja pöytä notkuikin vaikka ja mitä grilliruokaa ja muuta herkkua. Oli niin ihana päästä uimaan, meillä kun ei mitään allasta ole ja ollaan sisämaassa ettei pääse luonnonvesiinkään uiskentelemaan.

Nautittiin kyllä ihan täysillä tästä vesipeto-päivästä.

Lauantaina taidettiin katsella vaan jotain leffoja ja illalla lähdettiin muutaman kaverin kanssa ulos. Eipä siinä hirveästi ollut ohjelmaa kolmelle vapaapäivälle mutta välillä on vastapainoksi ihan hyvä vaan olla tekemättä mitään.

Maanantaina Eetu aloittikin uudessa työssä trukkikuskina. Helppo sisätyö on varmaan hyvää vastapainoa parin kuukauden farmi-raatamisen jälkeen!

Melbourne

Paljon on taas tapahtunut kaikkea kuten meidän 88 farmipäivää, molemmat saatiin jo meidän uudet viisumit ilman mitään tutkimuksia tai lisätietopyyntöjä, saatiin budding-kausi farmilla päätökseen, mentiin Melbourneen, sain ylennyksen... Ollut ihan mahtava pari viikkoa!

Budding-kausi siis loppui vihdoin eli mun ja Eetun molempien silloiset hommat loppui farmilla. Sitä juhlittiinkin sitten grillailun merkeissä työporukan kanssa.

Saatiin pomolta lupa ottaa pitkä viikonloppuvapaa, sillä lähdettiin Melbourneen. Reissuun lähti siis minä, Eetu, 3 Indonesialaista ja 7 Malesialaista työntekijää farmilta. Autoilla mentiin ja ajettiin koko la-su yö päälle 7h ja heti ensimmäisenä mentiin markkinoille.

Ilma oli suhteellisen vilpoinen ja löysin täydellisen tekonahkatakin. Ihan win-win tilanne siis! Markkinoilta lähti mukaan siis takki ja shortsit.

Eetu löysi itselleen uudet kengät markkinoilta (ja ukulelen auton takakontista)

Tämä reissu oli meidän eka kerta Melbournessa ja oltiin molemmat aika innoissaan. Aina täällä sanotaan, että olet joko Sydney, tai Melbourne - ihminen. Meistä kumpikaan ei hirveästi fantsinut Sydneystä joten odotukset oli aika korkealla.

Meidän muulla reissuporukalla oli ihan omat suunnitelmat eikä oikein päästy menemään meidän omien suunnitelmien mukaan joten kaupungin katsastus jäi aika lyhkäseksi. Jäi muuten kyllä hyvät fiilikset ja kaupunki vaikutti tosi monimuotoiselta muttei kuitenkaan liian vilkkaalta kuten Sydney.

Maanantai-aamuna lähdettiin ajamaan Great ocean roadille joka on siis merenrantaa menevä tie Melbournen ja Adeleiden välillä ja tällä matkalla on vaikka mitä mahtavia nähtävyyksiä kuten historiallinen Twelve Apostles joka on siis 12 eroosion luomaa kivipylvästä. Tai siis niitä oli 12 kunnes niistä osa on samasta syystä vajonnut mereen. Kuitenkin, todella kaunis paikka.

Apostolien jälkeen päästiin VIHDOIN mereen uimaan! En edes muista milloin ollaan viimeksi oltu uimassa, varmaan syyskuussa Balilla.. Oli niin ihanan virkistävää päästä meriveteen.

Täällä uimapaikalla oli myös tajuttoman siisti luola jonne rämmittiin tietty sisään.

Kotimatka alkoi VIHDOIN klo 19 jälkeen. Kotiin olisi siis vielä n 6-7h ajomatka ja mulla aamulla töitä.

Nähtiin matkalla ihan tajuttoman upea auringonlasku. Varmaan ikinä elämässä nähnyt noin kaunista!

Meidän kotimatka ei mennyt ihan niinkun Strömsössä. Meidän lähtiessä laskin, että mun pitäis olla kotona klo 2 aikaan yöllä. Siinä vaiheessa kun auto hajosi 2h ajomatkan päästä Griffitistä ja silloin kello oli 2 yöllä alkoi mulle tulla epätoivo. Siinä aikamme jahkailtiin kunnes tehtiin pari vaihtoa ja päästiin toisessa autossa kotiin. Olin kotipihassa klo 5 aamulla ja kyyti töihin tuli 5:10. Nopeasti siis sisään, vaatteet vaihtoon, eväät kassiin ja töihin. En varmaan koskaan ole ollut niin väsynyt!

Viime lauantaina vietettiin myös ihanan työkaverin Kayn läksiäisiä. Tämän ihanan naisen kanssa tehtiin koko päälle 2kk töitä yhdessä todella tiiviisti. Hän muutti Melbourneen jatkamaan reissuaan ja mulle jäi kova ikävä! Pahinta reissaamisessa on se, että tapaa uskomattomia ihmisiä ja joutuu sanomaan jokaiselle hyvästit.

Loppuun vielä työasiaa. Me saatiin siis hommamme loppuun farmilla ja alettiin etsiä muuta työtä, kunnes maanantaina kerrottiin, että olen uusi supervisor 6 muun tyypin kanssa. Ihan mahtava fiilis ja tuntuu niin hyvältä olla se "valittu" yli 90 backpackerin joukosta. Kyllä tässä siis jotain on tehty oikein! Eetu jatkaa muun työn etsimistä ja koitetaan pitää itsemme leivissä ennen toukokuun kotiin paluuta :)

88 farmipäivää ohi!

Nyt se on vihdoin täällä, eli runsaat 3kk farmihommaa takana ja tarvittavat 88 päivää kasassa toisen vuoden viisumia varten! Eilen laitettiin viisumihakemukset menemään ja Eetu saikin juuri äsken omansa hyväksyttynä takaisin. Mun menee tietty tutkintaan ja menee varmaan jonkun aikaa että se tulee, mutta niin helpottunut olo että kaikki lopulta onnistui ja saatiin meidän päivät kasaan juuri ajoissa :) Ollaan silti vielä samalla farmilla töissä kunnes keksitään jotain muuta.

Eetun vanhemmilta tuli joululahjapaketti perille ja nyt on jo varmaan puolet syöty. Suomen karkit on vaan kaikkein parhaita!

Onnistuin leikkaamaan aika pahasti sormeeni likaisilla leikkureilla. Sairaalareissuhan siitä tuli mutta tikkejä onneksi ei tarvittu, saatiin liimalla kokoon! Huonompi juttu on se, että onnistuin tietysti leikkaamaan hermon eli tuntoa on turha odotella takaisin :D

Me ei olla mitään ihan ylimpiä ystäviä meidän kämppisten kanssa, mutta oli ihan kiva osallistua synttäreille :) Kiva ilta kaikenkaikkiaan, vaikkakin istuttiin ruokapöydässä viiden italialaisen kanssa eikä ymmärretty sanaakaan. Noh viini oli hyvää!

Välillä olen koittanut kunnostautua ruuanlaitossa pitkästä aikaa..

Ja loppuun vielä hämähäkkikevennys!

Seuraavaksi vuorossa lentolippujen osto toukokuulle <3 Ihanaa tulla Suomeen !