Läksiäisiä ja juhlahumua

Me vietettiin meidän 3-vuotispäivää pari viikkoa sitten ja onnistuinkin järkkäämään Eetulle vapaapäivän ja yllätykseksi vein meidät italialaiseen ravintolaan illalliselle. Oli ihana pitkästä aikaa heittää vähän parempaa seppälää päälle ja kammata naama että kehtaa julkisella paikalla olla.

Eetu aina vihaa sitä, kun haluan kuvata kaikki ruuat ennen syömistä!

Samalla viikolla oli myös meidän kämppäkaverin, sen ainoan mukavan Italialaisen, viimeinen illallinen! Tosiaan meidän vuokranantaja, tämä ihana nainen alavasemmalla, kokkaa meille illallisen joka ikinen keskiviikko. On alkupalat, pääruuat, jälkkärit ja viinit joka kerta. Koko kämppä istuudutaan alas ja käydään läpi kuluneen viikon kuulumiset. Tämä on todella ihana perinne ja näitä 'perheillallisia' tulee kyllä ikävä. Ylihuomennahan on mun ja Eetun viimeinen perheillallinen. Pam, meidän vuokranantaja, herkistyi viime viikolla kun oli ensimmäinen illallinen ilman Marcoa, itskua joka lähti pari viikkoa sitten. Pam kertoi kuinka aina kiintyy kaikkiin, jotka kämpässä asuu ja kuinka meidän lähtö tuntuu aina pahalta. Pam on kyllä ollut ihana äitihahmo ja auttanut aina kaikessa kun on pyydetty!

Käytiin vielä keskenään läksiäisillallisella, Italialaisessa ravintolassa tietty!

Eikä läksiäiset tähän loppunut. Täällä Australiassa alkaa talvi ja Griffithissä on aika hintsusti töitä enää tarjolla. Niinpä lähestulkoon kaikki meidän ystävät on jo lähtenyt tai lähtee tässä parin viikon sisällä. Täällä on tutustunut niin moneen huipputyyppiin tämän koko 6kk aikana, että hyvästejä saa heittää useita ja ne tuntuu aina tietyn ajanjakson lopulta. Eikä tiedä näkeekö näitä tyyppejä enää koskaan!

Tämän mahtavan viikonlopun jälkeen tulinkin johonkin ihan järkyttävään flunssatautiin ja kuume huiteli 39 asteessa. En muista koska olisin ollut viimeksi niin kipeä. Flunssassa olen edelleenkin, ollut jo päälle viikon, mutta parempaan päin kuitenkin menossa :)

En ole lähtenyt sängystä tän koko 7 päivän aikana kun ihan muutaman kerran. Oon imassut netflixistä parikin tuottaria ja vaan maannut horisontaalisti aamusta iltaan ja ryystänyt inkivääri-sitruuna teetä litratolkulla. Mulla on myös ollut ihan paras leposeura kun Eetu on käynyt töissä, nimittäin meiän ihana kissa.

Kävin mä myös yrittämässä töissä torstaina, jolloin meidät lähetettiin kotiin 3,5 tunnin jälkeen.

Ja perjantaina jolloin mentiin töihin ihan vaan huomaamaan että koko hallissa ei ole sähköjä, ja ne palaa vasta keskiviikkona jolloin piti joka tapauksessa olla mun vika työpäivä. Joten tuona kyseisenä perjantai-aamuna klo 7:15 päätin sen olleen mun vika 'työpäivä'. MÄ OON LOMALLA! Seuraavaksi töihin Suomessa kesäkuun loppupuolella :)

Kurpitsaisia terveisiä!

Lähes neljä viikkoa takana kurpitsojen pakkausta, eikä ole ollut ihan sellaista kuin piti.. Työpäivien piti siis olla 10-12 tunnin mittaisia ja työpäiviä 7 viikossa. Nyt kuitenkin kaksi viimeistä viikkoa olen tehnyt vain 47h molempina viikkoina joka on TODELLA vähän. Joka päivä meidät lähetetään ajoissa kotiin ilman mitään syytä, töitä riittäisi vaikka muille jakaa. En tiedä mitä tuolla paikassa on meneillään, mutta paikan pomo on suoraan sanottuna ihan järkyttävä kusipää. Siis aivan hirveä ihminen kaikella tavalla. Kunpa saisi edes pidettyä tämän työn seuraavat 4 viikkoa. Harmittaa rahankin puolesta, sillä tässä työssä tuntipalkka on 5 dollaria vähemmän kuin edellisessä työssä, ja tunteja roimasti vähemmän. 

Eetu onneksi painaa pitkää päivää, 12-14h päivässä ja se 7 päivää viikossa, älyttömän hyvällä tuntipalkalla. Tietää ainakin kuka tuo leivän pöytään hah. Mutta onhan tämäkin parempi kuin se, ettei olisi työtä ollenkaan. Helppo duuni ja sisätiloissa. Aikansa kutakin, vain 4 viikkoa jäljellä ja sitten koittaakin matka Melbourneen muutamaksi päiväksi ennen lentoa Tukholmaan :)

Terveysongelmiltakaan ei olla vältytty viime viikkojen aikana. Meidän talossa on mitä ilmeisimmin hometta, ja mulla ollut oireita siitä asti kun tänne muutettiin. Kun sataa, tulee vesi kahden kerroksen läpi olohuoneeseen, ja siitä imeytyy kokolattiamattoon. Sama homma meidän huoneessa, aina sateella vesi tulee ikkunan ja seinän välistä sisään. Myös osa meidän katosta tuli alas ja sen jälkeen alkoi hiiret juosta sisällä. Kaikkea kanssa!

Kaiken tämän ohella kuuluu muuten ihan hyvää, on tuota ylimääräistä vapaa-aikaa tullut käytettyä mm. nuottien ja pianonkoskettimien muisteluun (meillä on täällä kotona kaunis piano jota en ole kertaakaan aiemmin soittanut, mutta nyt päätin verestää vanhoja taitoja), myös joogan olen aloittanut aktiivisesti uudestaan ja sitä tuleekin harjoiteltua lähes joka päivä. Hyvää vastapainoa töiden v*tutukseen kun saa koko mielen ja pään puhtaaksi. Mulla on tosi positiivinen mieli ja fiilis huolimatta kaikesta, sillä olen NIIIIN innoissani Suomeen paluusta! Voi että kun voisi tulla jo. Tänään jäljellä 34 päivää lentoon <3

Läksiäisiä läksiäisten perään

Tässä on juhlittu niin paljon läksiäisiä viime viikkojen aikana! Joka päivä oli jonkun viimeinen päivä farmilla ja lopulta munkin ;) Uudet tuulet puhaltaa!

Yhtenä iltana päätettiin kiivetä kallion päälle katsomaan auringonlaskua, ihana ilma ja ihana auringonlasku.

Näkymä koko Griffithin yli

Ystävänpäivänä meidän ei pitänyt tehdä tai ostaa toisillemme mitään ihmeellistä, suunnitelmana oli vain mennä elokuviin mutta..

..kun tulin kotiin töistä, sängyllä odotti ihana yllätys! 

Tässä on muuten meidän uusi kämppäkaveri, saksalainen Jeremy. Hän onkin ainoa järkevä ja mukava tyyppi koko talossa :D

Koko lähtörumba alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kayleigh lähti Melbourneen. Sen jälkeen lähti kaksi kaveria Sydneyyn opiskelemaan, sen jälkeen yksi meidän teamleadereista lähti viinitilalle töihin ja viimein lähti Shafiq, yksi työntekijöistä joka aloitti samana päivänä kuin minä ja Eetu, takaisin Malesiaan. Tosi harmillista kun he tulevat tänne väliaikaisella viisumilla jonka valtio voi peruuttaa koska vaan kuukauden varoitusajalla. Esimerkiksi Shafiq ehti olla Australiassa vain n. 4kk tienaamassa rahaa perheelleen Malesiaan, jonka jälkeen hänen viisuminsa peruttiin ja hän joutui lähtemään takaisin. Näiden läksiäisten jälkeen alkoi porukkaa lähteä lähes joka päivä, ja lopulta minäkin päätin lähteä, sain tarpeekseni tuosta farmista jossa ihmisiä kohdellaan kuin numeroita ja aina puhutaan ilkeästi kaikille. Joten päätin ottaa riskin ja lähteä!

Kaikki supervisorit koossa viimeistä kertaa!

Myös töissä meillä on perinne heittää kannullinen vettä sen päälle, jolla on viimeinen päivä. Koitin vältellä tätä tapahtumaa koko päivän ja kokoajan katsella selän taakse mutta silti mut yllätettiin ja kasteltiinkin sitten aivan litimäräksi! Noh eipä se kuumana iltapäivänä niin kamalasti haitannut :) Iloisin mielin lähdin tuolta farmilta, ja maanantaina alkoikin uusi työ johon Eetukin vaihtoi.

Meille on tullut jo tavaksi käydä aamupalalla joka sunnuntai, mutta nyt parina viikkona ollaan tehty sunnuntai-aamupala kotona! Ihan paras perinne, namnam.

Tämä uusi työ on sisätyö jossa pakataan kurpitsoja liukuhihnalta pahvilaatikoihin. Työpäivät on 10-12 h ja työpäiviä on 7 päivää viikossa eli siis joka päivä ilman vapaapäivää. Eetu ajaa edelleen trukkia! Tässä on enään alle 2kk aikaa ennen Suomen paluuta, eli mielelläni painan sen ajan töitä niska limassa jotta saan mahdollisimman paljon rahaa säästöön. Saa nähdä koska viimeksi postailen kun tuskin tulee hirveästi mitään kertomisen arvoista tehtyä :) Jes Suomi, kohta nähdään<3

Tilannekatsaus omaan itseeni.

 Nyt tulee henkilökohtainen tutkimusmatka muhun itseeni. Verrataan siis tilannetta siihen, kun vielä olin Suomessa vs. tämä päivä Australiassa, välissä 1 vuosi ja n. 15 päivää.

02/2016

Ensimmäisenä hyvin ajankohtainen ja itselleni tärkeä aihe eli terveys. Ne ketkä minut tuntee, tietää että mähän en tervettä päivää näe. Terveys oli yksi isoimmista syistä miksi tämä reissu meinasi jäädä tekemättä. Olen yksilö, joka saa jokaisen flunssan jokaisesta kierteestä. Ja ihan ilmankin kierrettä.. Paranen hitaasti ja olen todella altis tulehduksille perussairauteni vuoksi. Sairastan reumaa johon olen saanut lääkitystä vuodesta 2008. Kerran kokeiltiin olla ilman ja hyvinhän se meni jonkun aikaa..kunnes sainkin lääkkeet vahvempana takaisin. Lääkäri loi suurta epäuskoa mun suunnitelmiin ja aloin melkein itsekin uskoa etten pärjäisi Australiassa. Kotosuomessa tilanne oli tosi huono. Syksyt ja talvet meni suurimmaksi osaksi sängyssä ja sohvalla kipujen takia ja ihan normaalien työpäivien jälkeen olin aivan rikki ja ilman säännöllistä fysioterapiaa ei kestänyt olla kovin kauaa. Välillä oli niin kipeä että suihkussa ja vaatteiden vaihdossa tarvi apukättä.

10/2016

Tein silti päätöksen jättää kaikki lääkitykset Suomeen. Halusin ja toivoin niin kovaa pärjääväni ilman! Ja tässä sitä ollaan, yli vuosi myöhemmin ilman minkäänlaisia piikkejä ja pillereitä. En sano, että olen nyt kokenut ihmeparantumisen, en ole. Sairaus on edelleen jokapäiväistä elämää, mutta se on ERITTÄIN paljon lievempi ja pärjään sen kanssa erittäin fyysisessä työssä. Olen sairastanut pari hassua ja lievää flunssaa ja voittanut niistä jokaisen ilman antibiootteja. Niveltulehduksista olen päässyt ilman kortisoni pistoksia. En ole joutunut jättämään MITÄÄN tekemättä reuman takia. En siis yhtä ainutta asiaa ja olen NIIN ylpeä itsestäni ja omasta kropastani. Vihdoin ollaan tiimi ja puhalletaan yhteen hiileen.

03/2016

Kropasta puheen ollen päästäänkin seuraavaan asiaan.. Nimittäin vartaloon. Olen aina ollut kylmän kesän orava joka mahtuu siiman taakse piiloon. Suomessa yritin saada painoa lisää tuloksetta, paino vain laski ja laski vaikka mitä yritin. Olin muutenkin aika neuroottinen syömisten suhteen; en voi syödä tätä enkä tätä koska en vain voi. Mun kaapit oli täynnä jos vaikka mitä superfoodeja ja joka aamu sekoiteltiin kunnon supersmoothie joka sisälsi varmaan 20 erilaista jauhetta ja vitamiinia. Olin neuroottinen ravinnon suhteen ja silti paino tippui todella paljon aliravitsemuksen rajan alle. Luulin eläväni terveellistä elämää vaikka se ei todellakaan sitä ollut. Kärsin vaikka ja mistä vitamiinipuutoksesta vaikka söin älyttömät määrät ravintolisiä purkista. Ruuansulatus ei toiminut, vatsa ei sietänyt gluteenia tai paljon mitään muutakaan. Kokoajan oli raskas ja kipeä olo kaikella tavalla ja vaatekoko tippui xxs.

03/2015

Australiaan tullessa treenasin alkuun joka päivä. Siis joka ikinen päivä. Treenasin kotona, ulkona ja salilla kunnes aloitin tiskaajan hommat. Sinä aikana paino tais tippua vielä enemmän.. Lopetin urheilun kuin seinään tiskarihommien alettua, enkä ole vieläkään jatkanut. Tässä on siis mulle ennätykselliset 11kk ilman minkäänlaista sporttaamista. (Okei, satunnaisia futiksen peluita ja joogaa ei nyt lasketa). Oon syönyt tosi rennolla otteella halpaa ja helppoa ruokaa. Mulla on kaapissa tasan kaks "superfoodia" kookosöljy ja chia siemenet. Töissä syön lounaaksi joka ikinen päivä riisiä ja tonnikalaa ja kotona mitä milloinkin päivälliseksi kokkaan. Olen edelleen kiinnostunut ravinnosta, mutta olen antanut itselleni aika paljon löysää sen suhteen. Syön terveellisesti, mutta en nipota. Jos keskellä viikkoa väsyttää ja tekee mieli pitsaa, niin sitten se tilataan juustotäytteisellä reunuksella! Painoa on tullut varmaan valehtelematta 6-10 kiloa lisää (ei kiinnosta, ei ole vaakaa). Vaatteet vähän puristaa ja mitä näitä nyt oli, mutta siis mä olen onnellinen! Eikä tässä nyt mistään lihomisesta puhuta, korkeintaan mun vaatekoko on noussut S-kokoon joka on enemmän kuin normaali!

09/2016

01/2017

Mun kroppa toimii, oon oppinut juomaan paljon vettä, olen saanut näläntunteen takaisin, jota mulla ei Suomessa ollut, mun ruokavalio ei enää vie kaikkia mun rahoja, oon tyytyväinen mun peilikuvaan ja ei ne vaatteet ainakaan (vielä) rasahda saumoista. Iho hehkuu, kynnet ja hiukset kasvaa, olen pirteä ja jaksan! Syön todella paljon vähemmän kasviksia kuin aiemmin, mutta kroppa toimii sata kertaa paremmin. Vatsa sietää gluteenia (vaikka en sitä siltikään usein syö) ja muutenkin pystyn syömään aikalailla kaikkea ilman ongelmia. En tiedä mistä tämä kehon ihmeparantuminen johtuu, mutta vitsit että on hyvä olla!

11/2017

Mä olen itsevarmempi kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Muistan ylä-asteen aikana ja jälkeen kuinka mua pelotti lähteä kaupungille ihmisten joukkoon. Pelotti puhua toisten ihmisten kanssa. Pelotti. Ja ihan pienessä kotisuomessa. Pelotti puhua puhelimessa ja kartoinkin kaikkien virallisten puheluiden soittoa kuin ruttoa. Täällä ei olekaan muita kuin vieraita ihmisiä, vieraita paikkoja ja aika paljon enemmän ihmisiä kuin kotona. Virallisia asioita saa selvittää viikottain ja tietysti englanniksi. Työhaastatteluissa pitää kehua itsensä maasta taivaisiin ja tunnustaa omaa osaamistaan "Minä osaan, minä olen hyvä." Olen itsevarma. Omasta itsestäni ja omasta osaamisestani. Olen sisäistänyt omat tulevaisuudensuunnitelmani ja uskallan toteuttaa ne. Pystyn mennä juttelemaan vieraille ihmisille ja olla avoin uusien ihmisten edessä. Pystyn käymään yksin ruokakaupassa ilman paniikkikohtauksia ennen tai jälkeen kauppareissun (!!!). En pelkää julkisia paikkoja ja lähden mielelläni ulos.

 02/2016

Aikaa siis tässä välissä on ollut vuosi ja muutama viikko, mutta olen kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin (hah!). En oikeasti uskonut, että musta olisi tähän reissuun, olin valmistautunut tulemaan maitojunalla kotiin ekojen kuukausien aikana, mutta täällä sitä porskutetaan menemään jo toista vuotta. En voisi olla ylpeämpi itsestäni ja pystyn sanomaan sen ihan ilme värähtämättä. En malta palata Suomeen kesällä ja nähdä oma koti ja tutut paikat aivan uusin silmin. Se on pelottavaa ja jännittävää, mutta olen vihdoin onnellinen omana itsenäni, tiedostan ettei mun tarvitse yrittää liikaa, riitän ihan vain epätäydellisenä itsenäni.

<3