Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Lähes 4 kuukautta oltu reissussa. 3 osavaltiota ja 3 kaupunkia nähty. Monta epätoivon hetkeä ja stressifinniä. Mitä on jäänyt käteen ja mitä olen huomannut itsestäni? Tässä vähän syvällisempää pohdintaa aiheesta.

1. Hetkessä eläminen

Mä olen aina ollut tosi kauhea stressaaja ja etukäteen suunnittelija. Listoja on väännetty ostoslistasta "mitä pakkaan mukaan" - listoihin. Saan ihan kaikesta tehtyä listoja! Ja mun on pakko aina tietää mitä tuleman pitää. Mulla on aina tullut hirveä ahdistus tietämättömyydestä! Tässä vois ajatella että mitä hittoa mä sitten oon tänne lähtenyt!? Mitään kehitystä ja kasvamista ei tapahdu oman mukavuusalueen sisällä. Onnistumiset ja eteenpäin pääseminen tapahtuu vasta, kun uskaltaa astua sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun tarpeeksi monta kertaa menee tekemään jotain juttua sinne ulkopuolelle, se alkaa kohta kuulua mukavuusalueeseen ja se ei ole itselle enää niin iso ärsyke. Se on nimeltään kehitys. Täällä ollaan eletty päivä tai maksimissaan viikko kerrallaan tietämättä koska seuraavaksi tulee rahaa tilille tai missä seuraavaksi nukutaan. Jos olisin tässä matkassa yksin, en kyllä tietäisi miten päin olisin. Jos rehellisiä ollaan, olisin varmaan ensimmäisen stressihetken jälkeen lentänyt tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Onneksi Eetu on ehkä rennoin ja lungein tyyppi kenet oon tavannut (niin hyvässä kun pahassa...) siinä missä mä stressaan 4vkoa etukäteen kämpän puuttumista Eetu rauhottelee ja sanoo että eihän tässä ole vielä edes kiire! Melkein kaikki meidän reissun onnenpotkut on tapahtunut ihan viimisillä hetkillä stressin ollessa käsinkosketeltavissa. Voitte vaan kuvitella mitä se on tehnyt mulle ja mun aivoille! Mutta tästä on ehkä jäänyt semmonen "kyllä kaikki järjestyy" - juttu päälle, enkä ainakaan stressaa enää 4 viikkoa etukäteen!

2. Minimalistisuus

Suomessa sorruin tosi helposti heräteostoksiin. Mulla oli ihan hyvä palkka töistä ja totuin nopeasti siihen elintasoon. Vaikka palkkaa tuli, niin monesti siitä ei kuitenkaan riittänyt ihan hirveesti säästöön. Ostin vaatteita, elektroniikkaa, sisustusjuttuja, kosmetiikkaa ja varmaan eniten meni ruokaan. Muutamia kertoja kotona mietin että miks ostin tän, hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Muttakun se oli hieno ja mulla oli varaa siihen! Kun alettiin myydä meidän omaisuutta, päätin tehdä muutoksen kertaheitolla. En halua joskus 10 vuoden päästä olla se tyyppi, jolla on autotalli täynnä laatikoita, joista ei vaan osaa luopua. Pistinkin siis pois lähes kaiken! Yli kaks jätesäkkiä vaatteita myin ja varmaan saman verran meni hyväntekeväisyyteen. Pidin vaan ne vaatteet, joita käytän oikeasti usein. Sama homma tavaran kanssa. Myyntiin meni kaikki tilpehööri ja sähköisku-vatsalihaslaitteet ja muut joita en oston jälkeen varmaan kertaakaan käyttänyt. 

Reissuun pakatessa luin jutun, jossa käskettiin laittaa rinkkaan tulevat kamat sängylle. Sen jälkeen karsia pois puolet. Ja sen jälkeenkin vielä puolet ja pakata vaan se 1/4 alkukamoista. En todellakaan pystynyt siihen :D Mukaan lähti siis ihan sikana kamaa joita olin ihan varma tarvitsevani! Kuitenkin jo viikon Sydneilyn jälkeen lähetin paketin ylijäämävaatteita äidille. Nyt tuntuu että voisin tehdä ihan saman! Ainakin 8 vaatetta on semmosia, että voisi laittaa pois. Mulla on vakkarina muutama paita, shortsit ja hame joita tulee käytettyä lähes joka päivä. Joo kyllähän se välillä kyllästyttää laittaa aina ne samat vaatteet, mutta jos niillä kerran pärjään niin miksi ei! Vähemmän on aina vähemmän (kannettavaa rinkassa..) Uskon että Suomeen palatessa tää on yks asia mikä jää käytäntöön. Vähän sama myös kaiken ostamisen kanssa. Kun sitä rahaa ei ole, niin on pakko karsia kaikesta. Leikkasin hiukset itse, ostin ihan hirveen ruostekasa-pyörän, suunnittelen kauppaostokset ja syömiset etukäteen (okei en aina, edelleenkin se ruoka on mulla suurin rahareikä!) En osta mitään kosmetiikkaa tai muutakaan koska en täällä niitä tarvi. 

3. Kiitollisuus

Okei, mä olen aina osannut olla kiitollinen siitä mitä mulla on ja mitä oon saanut elämältä, ei siinä mitään. Mutta jotenkin täällä ollessa osaa olla VIELÄ enemmän kiitollinen kaikesta hyvästä ja nähdä ne asioiden positiiviset puolet. Vaikka olis tosi huono päivä ja ärsyttäis ja sattuis ja ihan mitä vaan, löytää aina ne onnellisuuden hippuset jostain!

4. Ennakkoluulottomuus

Suomessa jos olis netissä ilmotus että etsitään kämppäkavereita, maksaisin mitä vaan että saisin mielummin asua yksin kuin jonkun tuntemattoman kanssa! Täällä taas on ihan normaalia hankkia iso kämppä, josta vuokraa huoneita tuntemattomille tyypeille. Ja täällä ollessa se tuntuukin ihan normaalilta! Tässä just selailen nettiä ja etsiskelen potentiaalisia kämppävaihtoehtoja jatkoksi.. Mutta kyllä Suomessa se oma kämppä kuitenkin voittaa :D Mä en ole myöskään koskaan ollut mikään heittäytyjä. Päinvastoin, tykkään tutusta ja turvallisesta. Eetu taas on seikkailija ja muistan edellisellä reissulla kun haluttiin lähteä yksille. Mä aattelin ihan vaan mennä hotellista ulos ja ottaa ekan vastaantulevan kuppilan. Eetu oli siinä vaiheessa jo puhelin kädessä etsi kaikkein parhaiten suosituksia saaneen paikan joka oli ihan toisella puolella kaupunkia ja sinne oli sitten pakko päästä. Varmaan tunti meni matkaan ja sekoiluun ja eksymiseen ja neuvojen kyselyyn ja lopulta perille pääsyyn. Ja se oli ehdottomasti ihan sairaan upea paikka ja kokemus! Tää sama juttu on tapahtunut varmaan 100 kertaa ja joka ikinen kerta yksin ollessa olisin vaan mennyt siihen tuttuun/lähellä olevaan paikkaan. Oon tosi huono lähtemään kotoa mihinkään! 

5. Kompromissit

Joo okei, kyllähän niitä ihan normaalisti tuli Suomessakin tehtyä mutta täällä vielä enemmän. En tietenkään voi saada kaikkea mitä haluan eikä kaikki aina miellytä mutta meitä on tässä kaks tyyppiä matkustamassa yhdessä. Ihan kaikki tehdään yhdessä, ollaan neljän seinän sisällä yhdessä, käydään asioilla yhdessä jne. Ainoot hetket kun ollaan erossa on futistreenit ja kuntosali. Ja nyt kun mulla on töitä niin se. Kyllä me ollaan molemmat myönnetty että vähän alkaa tää paita-peppu juttu kyrpiä välillä mutta siis yllättävän hyvin ollaan tää aika vedetty :D Ihan hyvä että ollaan löydetty vähän omia juttuja mitä voi tehdä ihan yksinkin välillä. Mutta just ne kompromissit, välillä mennään johonkin mitä mä haluan tosi paljon ja taas vastapainoksi toisinpäin ja meillä se on toiminut tosi hyvin! Suomessa oli kavereita ja näin, niin oli helppoa vaan lähteä sinne omaan mielenkiinnonkohteeseen jonkun kanssa ketä se myös kiinnosti, mutta täällä lähdetään seuraksi koska tuskin yksin tulis lähdettyä. Voin muuten sanoa että tämmönen kahdestaan reissaaminen on aikamoinen koettelemus, mutta tässä sen näkee selviääkö oikeasti yhdessä vai alkaako rakoilla. Meillä ainakin on mennyt tosi hyvin yhteen enkä kyllä vaihtais matkakumppania mistään hinnasta<3